Maa-ainestutkimukset 2012–2014
Geologian tutkimuskeskuksen suorittamien maaperän kiviainesinventointien tavoitteena oli selvittää Pirkanmaan maaperän kiviainesvarannot ja arvioida hiekka- ja soramuodostumien soveltumista seudulliseen maa-ainesten ottoon. Työn aikana päivitettiin Geologian tutkimuskeskuksen hiekka- ja soramuodostumatietokannan muodostumatiedot Pirkanmaalla. Tutkimukset täydensivät Pirkanmaan POSKI-hankkeen (1997–2001) aikana maakunnan keskiosissa tehtyjä tutkimuksia.
Maaperän kiviainesinventoinneissa tutkimusmenetelminä käytettiin kairauksia, pohjavedenhavaintoputkien asennuksia, maatutkaluotauksia ja painovoimamittauksia. Usealta kohteelta otettiin kairauksen yhteydessä maaperänäytteitä. Tutkimuksissa oli mukana 34 hiekka- ja soramuodostumaa, jotka sijaitsivat Ikaalisen, Kangasalan, Punkalaitumen, Pälkäneen, Urjalan, Parkanon, Ruoveden, Juupajoen, Oriveden, Mänttä-Vilppulan ja Sastamalan alueilla.
Uusien ja laajennettavien, seudullisesti merkittävien ottoalueiden löytäminen osoittautui odotetun haastavaksi tehtäväksi. Olemassa olevat rakenteet, asutus ja tiestö rajoittavat monin paikoin maa-ainesten laajamittaista hyödyntämistä. Lisäksi ottamistoiminta tulisi pystyä ohjaamaan kohteisiin, joissa se ei aiheuta kielteisiä vaikutuksia pohjavedelle sekä harjujen luonto-, maisema- ja virkistyskäyttöarvoille. Tutkimukset osoittivat, että valtaosa Pirkanmaan hyödynnettävistä soravaroista on ehditty vuosikymmenten saatossa jo käyttää. Jäljellä olevat suurimmat muodostumat on katsottu tärkeäksi säilyttää jälkipolville. Tutkimuksissa mukana olleista kohteista maa-ainesten ottamiseen soveltuviksi luokitellut kohteet olivatkin edellä mainituista syistä melko vaatimattomia.
POSKI-hankkeiden (1997–2001 ja 2012–2015) tutkimusten jälkeen Pirkanmaalla on yhteensä 770 Geologian tutkimuskeskuksen inventoimaa hiekka- ja soramuodostumaa. Muodostumien yhteispinta-ala on 29 000 ha ja arvioitu ainesmäärä noin 1 700 milj. m3 eli noin 3 500 milj. tonnia. Tästä ainesmäärästä vain pieni osa on hyödynnettävissä. Pirkanmaan hiekka- ja soramuodostumien aineksesta 86 % on hiekkavaltaista (raekoko 0.2–2 mm), 12 % soravaltaista (raekoko 2–60 mm > 50 %) ja 2 % murskauskelpoista (raekoko 60–900 mm > 30 %) ainesta. Kuntakohtaisessa tarkastelussa maaperän suurimmat kiviainesvarat sijoittuvat Hämeenkyrön, Ikaalisten, Kangasalan, Pälkäneen, Ruoveden ja Ylöjärven alueelle.
POSKI-hankkeessa tehdyt tutkimukset ja soveltuvuusluokittelu luovat pohjan määrältään seudullisesti merkittävien, yhtenäisten kiviainesvarantojen osoittamiselle Pirkanmaan maakuntakaavassa 2040. POSKI-hankkeen tutkimustulokset antavat myös taustaa maa-ainesten ottamistoiminnan suunnittelulle ja lupaharkinnalle. Suurin osa vielä hyödynnettävissä olevista sora- ja hiekkavaroista sijaitsee harjumuodostumissa hajallaan. Erilaisten reunaehtojen huomioonottaminen ja ottamismahdollisuuksien määrittäminen edellyttävät tällaisissa kohteissa aina yksityiskohtaista harkintaa.
Maa-ainestutkimuksia koskeva raportti on jaettu kahdeksi pdf-tiedostoksi, joista toinen sisältää yleisen osuuden (ml. kohdekohtaiset tulokset) ja toinen liitteet (yksityiskohtaiset tulokset painovoimamittauksista, kairauksista, vesiputkista ja maaperänäytteistä).
Inventoituja maa-ainesmuodostumia koskevia tietoja kartalle sijoitettuna pääsee katsomaan Geologian tutkimuskeskuksen Hakku-palvelussa.
Lisätietoja:
Geologian tutkimuskeskus
Geologi Olli Sallasmaa
p. 040 5175167, etunimi.sukunimi@gtk.fi
Kuva: Jälkihoidettua maa-ainestenottamisaluetta, Punamultalukko-Isokankaan harjualue, Kangasala. © Anne Lindholm, 24.4.2014