Luonnonkiviainesten ja niitä korvaavien uusiomateriaalien käyttö Pirkanmaalla
’Luonnonkiviainesten ja niitä korvaavien uusiomateriaalien käyttö Pirkanmaalla’ -selvityksen ensimmäisessä osassa on tarkasteltu kiviainesten ottamisen nykyistä määrää, ottamisen jakautumista kalliokiviaineksen ja harjusoran kesken sekä arvioitu kiviaineksen tarvetta vuoteen 2040 asti. Toisessa osassa on selvitetty luonnonkiviainesta korvaavien uusiomateriaalien käytön nykytilaa Pirkanmaalla ja tarkemmin Tampereen kaupunkiseudun alueella. Työn yhteydessä on selvitetty valittujen uusiomateriaalien synty- ja hyötykäyttömääriä, hyötykäyttökohteita ja uusiomateriaalien käyttöön liittyviä haasteita sekä pohdittu mahdollisten maa-ainespankkien ja maa-aineksen kierrätysalueidentarvetta Pirkanmaalla.
Ottamiseen soveltuvat hiekka- ja soravarat ovat käyneet Pirkanmaalla vähiin, erityisesti Tampereen ja sen seutukuntien alueella, jossa käytetään noin 75 % Pirkanmaalla otettavista kiviaineksista. 2000-luvun alusta lähtien hiekan ja soran osuus kiviainesten otossa on vähentynyt kalliokiven osuuden vastaavasti kasvaessa. Vuonna 2012 kalliokivien osuus otettavasta kiviaineksesta oli koko Pirkanmaalla 80 % ja Tampereen ja sen seutukuntien alueella 95 %. Ajanjaksolla 2014–2040 kiviaineksia arvioidaan tarvittavan Pirkanmaalla kaikkiaan 230–300 miljoonaa tonnia. Kalliokivenä tämä määrä on 80–110 miljoonaa k-m3. Tätä arviota on hyödynnetty arvioitaessa maakuntakaavassa osoitettavien kiviainesvarantojen tarvetta.
Luonnonvarojen kestävän käytön takaamiseksi tulisi neitseellisten luonnonvarojen käyttö ja rakennusteollisuudessa syntyvien pysyvien jätteiden määrä minimoida. Maanrakentamisessa luonnonkiviainesta voidaan korvata erilaisilla rakennus-, kaivannais- ja energiateollisuuden jätteillä kuten betonimurskeella, louhosten ja louhintatyömaiden ylijäämä kiviaineksilla ja erilaisilla tuhkilla. Valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa onkin asetettu tavoitteeksi, että näillä materiaaleilla korvataan 5 % maanrakentamisessa käytettävistä luonnonkiviaineksista vuoteen 2016 mennessä.
Pirkanmaalla ollaan uusiomateriaalien hyödyntämisessä vasta alussa. Kunnat varastoivat ja jatkojalostavat jonkin verran uusiomateriaaleja, mutta pääosin toiminta on yritysvetoista. Julkisen hallinnon projekteissa uusiomateriaalien käyttö ei ole vielä saavuttanut vakiintunutta asemaa. Keskeisimmät hyötykäyttöä haittaavat tekijät ovat uusiomateriaalien käyttökustannukset, asenteet ja tottumukset, materiaalien saatavuus ja välivarastoinnin mahdollisuus suurissa rakennushankkeissa sekä toimintaan soveltuvien kierrätys- ja varastointialueiden puute, erityisesti Tampereen kaupunkiseudulla.
Oman ongelmansa muodostavat rakentamisen heikkolaatuiset ylijäämämaa-ainekset, joille sopivien käyttökohteiden löytäminen on haastavaa. Valtaosa puhtaista ylijäämämaista päätyykin loppusijoitettavaksi harvalukuisille maankaatopaikoille. Tulevaisuudessa huomiota pitäisi kiinnittää erityistä ylijäämämassojen synnyn ehkäisyyn sekä niiden hyötykäyttöön syntypaikalla ja sen läheisyydessä. Massojen välivarastointi on toisinaan tarpeellista, mutta siirtelyyn liittyvät kuljetuskustannukset tekevät helposti niiden jatkokäytöstä kannattamatonta. Ylijäämämaiden sijoittamista maankaatopaikalle tulisi pitää vasta viimeisenä vaihtoehtona. Uusiomateriaaleja koskevan selvitysosion perusteella saatiin kattava käsitys niistä toimenpiteistä, joilla mm. julkisella sektorilla voidaan edistää niiden käyttöä ja toisaalta säästää luonnonkiviaineksia.
Lisätietoja:
Maakuntainsinööri Satu Appelqvist
p. 050 350 5925, etunimi.sukunimi@pirkanmaa.fi
Kuva: Kierrätettävää tiilijätettä. © Satu Appelqvist 2014